Seuraava aamu valkeni yhtä kuivana ja helteisenä. Hiekka pölisi pitkin pihatietä, ja juuttui huuliin kiinni. Minua kuivasi suusta, mutta hieman toisesta syystä. Katsahdin kelloa, ja huomasin, että se on jo yli kaksitoista. Eilen taisi todellakin mennä melkoisen myöhään! Normaalisti herään ennen viittä jo aivan virkkuna.

Nousin ylös ja pikaisen, jääkylmän suihkun jälkeen siirryin vapisevin jaloin kohti talleja. Siellä kävi todellinen vilske, kun päiväheiniä jaettiin ja aamun liikutettavia vietiin jo ulos tarhoille. En nähnyt Jackiä missään, joten lähdin kävelemään pihatien varjoisaa puolta kohti laitumia. Jostain kuului traktorin ääntä, joku outo lintu lauloi lähistöllä.

Istahdin kuivalle nurmikolle katselemaan tammoja ja varsoja. Huomasin, että pyöröaitauksessa koulutettiin ilmeisesti nuorta oria. Sillä oli iso laukki päässä ja sukat kolmessa jalassa. Lähempää totesin, että kouluttaja olikin Jack. Huikkasin Jackille, ja menin katsomaan hevostakin tarkemmin. Sillä oli suuret, kiltit silmät. Oikea silmä oli kokonaan jään sininen.

Jack kertoi, että ori oli tulevaisuuden lupaus. Se oli rodultaan Missourin Foxtrotter, ja sillä oli upea suku ja emä oli jättänyt useita hyviä jälkeläisiä. Isä oli hyväluonteinen ja pärjännyt hienosti kilpailuissa. Oria ei oltu vielä totutettu satulaan, mutta se aiottiin tehdä lähipäivinä. "Leonard" oli rauhallinen nuoreksi oriksi, ja se keskittyi täysillä työntekoon, eikä ollut huomaavinaankaan ohikäveleviä tammoja. Mietin, kuuluikohan poika Jackin myytäviin hevosiin, mutten uskaltanut kysyä. Onneksi Jack otti itse asian puheeksi ja kertoi, että ori on melkoisen arvokas. Eihän se täysin ollut sitä, mitä haimme pomon kanssa tulevilta hevosiltamme, mutta josko joku junnu olisi kiinnostunut askellajiratsastuksesta tai länkkäristä? Päätin mainita Leonardin seuraavassa sähköpostissani Koto-Suomeen.

Kävimme tutustumassa myös muutamaan tammaan sekä varsaan jälleen, mutten törmännyt mihinkään, mikä iskisi täysin. Olin ollut täällä jo kaksi päivää, mutten ollut löytänyt kuin pari kiinnostavaa tapausta ja kummatkin vielä oreja, jotka eivät junnuratsastajille oikein yleensä sovellu.

Illalla pääsin sähköpostilleni, jossa odottikin jo mailia pomolta. Hän oli äkäisen oloinen, kun olin pyytänyt lisäaikaa. Ehkä hän aavisti, että vitkuttelen tahallani. Hän antoi minulle yhteensä neljä yötä aikaa olla täällä, jonka aikana minun tulisi löytää ainakin viisi sopivaa hevosta, joiden tuonnista Suomeen sitten keskustelisimme. Vastasin mailiin, ja päätin lähteä lammelle uimaan iltapesun merkeissä.

Aurinko oli jo laskenut kauas mailleen, kun hipsin aamutossut jalassa ja pyyhe kainalossa pihan poikki. Sirkat sirittivät korviahuumaavasti, ja kuutamo paistoi täydeltä terältä. Täällä kuutamo näytti olevan jotenkin lähempänä.

Lammesta noustuani suuntasin suoraan petiin. Päivä oli ollut uuvuttava, onneksi tänään en ratkennut kotiviiniin, joten huomisesta oli tulossa kiireinen päivä.

Kuulumisiin! -Marnie.

 

Kuva (C) Miller Ranch

Vasta loppuillasta Jack vei minut majoitustiloille. Sain mukavan, vanhasta heinäladosta tehnyt huoneen itselleni pihan perällä. Laitoin pomolle sähköpostia, jossa kerroin päivän tapahtumista ja kokeilemistani hevosista, ja ilmoitin samalla, että valinnanvaraa on niin paljon, että täällä menee luultavasti kauemmin kuin pari päivää.

Kävin suihkussa. Lämmintä vettä ei tullut, sillä helleaikana päärakennusta ei lämmitetty ollenkaan. Pesin jäätävällä vedellä hiuksenikin. Tuntui, että aivotkin jäätyi.

Suihkun jälkeen sain Jackiltä kutsun ilalliselle, ja puin rennot vaatteet päälleni. Söimme tukevan häränlihapihviaterian ja joimme runsaasti viiniä päälle. Tiesi siis sitä, että ainakaan minun päiväni ei alkaisi aikaisin huomenna. Istuimme myöhään päärakennuksen keittiössä ja kerroimme omista hevoskokemuksistamme. Jack on perinyt tilan isältään, joka kasvatti siellä herefordeja. Heillä on aina ollut myös hevosia lisänä. Itse aloitin paikallisella ratsastuskoulullamme Suomessa, kun olin 12 vuotias. Eli hevoshistoriamme ovat hyvin erilaiset, mutta lähtökohdiltaan ajattelutapamme eivät siltikään juurikaan eronneet. Jack kertoi, että juomamme viini oli heidän kotitilansa itsetehtyä kotiviiniä, oikein vuosikertamallia.

Pikkutunneilla hiippailin pihan poikki mökkiini nukkumaan. Huh, en ole aikoihin ollutkaan näin rentoutunut. Nukahdin saman tien. Huomiseen!

Teidän, Marnie.

Sää: Tuulinen, lentokoneessa melkoisesti turbulenssia, mutta lentokentällä sää oli helteinen, kuiva ja tuulinen

Laskeuduimme turvallisesti perille, olin tyytyväinen kun lentomatka oli ohi, sillä vaikka matkustan paljon työni takia, inhoan lentämistä. Perillä Jack oli minua vastassa, ja ohjasi autolle. Hän kertoi uusista varsoista ja nuorista hevosista, joita hänen tilallaan oli kasvamassa. En hirveästi kuunnellut, sillä tahdoin mieluummin nähdä hevoset itse ilman ennakkokuvaa.

Jackin tilat olivat suuret ja ne käsittivät useita satoja hehtaareja laidun- ja viljelysmaata. Ajoimme ensimmäisenä talleille, sillä en tahtonut hukata aikaa. Pihalla kävi melkoinen vilske kun hoitajat veivät tammoja, oreja ja varsoja laitumelle ja talliin. Pyöröaitauksessa joku juoksutti kirjavaa hevosta, ja kauempana kentällä toinen hyppäsi rautiaalla tammalla.

En oikein itsekään tiennyt, mitä olin etsimässä. Jack ei kasvata mitään tiettyä rotua, vaan hän kasvattaa hyviä käyttöhevosia niin esteille kuin kenttäänkin. Ja maansa tapojen mukaisesti seasta löytyi myös karjapaimenten hevosia, mutta ne taitavat olla Jackille pelkkä harrastus. Rodeo ei mahtunut Jackin ajattelutapaan, ja siksi arvostankin häntä niin paljon. Hän ei ole mikään piittaamaton, naisia naurattava cowboy, vaikka melkoinen machomies välillä onkin.

Jack vei minut talliin, ja esitteli pari tammaa ja varsaa. Varsat olivat melkoisen suloisia, totta kai, mutta yksikään niistä ei tuntunut omalta. Onneksi vaihtoehtoja taitaa olla satoja, sillä tässä hevosten valinnassa saattaa mennä aikaa. Niinpä pyysin Jackiltä, saisinko jäädä muutamaksi päiväksi. Pomoni Suomessa ei varmasti pistäisi pahakseen, jos käyttäisin "hieman aikaa varsoja valitessani". Itse en tosin ollut varma, tahdoinko mieluummin jäädä ihailemaan varsoja ja tiluksia vai Jackin päivettyneitä käsivarsia.

Kokeilin paria nuorta lupausta illemmalla, kun helle vähän helpotti. Mieleeni jäi ainakin yksi erikoisuus, todella herkkä ja kuuliainen, tulinen rautias akhal-tekeori, jolla oli varma ote hypyissään ja sopivasti täpäkkä luonne. Pomo tosin oli painottanut, että ostaisin varmoja ja tasaisia suorittajia, enkä antaisi akkamaisuuksien häiritä. Kuten erään tammamme kanssa oli käynyt. Olin ostanut kokeilematta söpön, mustan ja piirtopäisen tamman, joka osoittautui kuitenkin lähes mahdottomaksi ratsastaa ja käsitellä. Tosin, olin kuitenkin tamman suhteen lopulta oikeassa; siitä tuli yksi parhaimmista hevosistamme, joka periytti myös loistavaa hyppytyyliään. Sekä mahdotonta luonnettaan.

Lienee hieman syytä valottaa meidän projektiamme Suomessa. Etsimme sopivia hevosia kasvattamaan alueemme hevostarjontaa kilpailemisesta kiinnostuneille nuorille senioreille sekä junnuille. Tuomme maahan sopivia kilpahevosia, koulutamme niitä ja annamme kisattavaksi. Itse pidämme hevosten omistusoikeuden, mutta kilpailijat saavat kokemusta ja me saamme hyvien hevosten ja kilpailijoiden myötä nimeä ja tunnettavuutta. Nyt olin etsimässä näitä hevosia. Olimme pyörittäneet systeemiä vasta muutamia kuukausia, emmekä oikein itsekään tienneet, kuinka iso projektista oli tulossa.

Nyt on lopetettava hetkeksi, tulen myöhemmin kirjoittamaan paremmin.

Teidän, Marnie R.