Seuraava aamu valkeni yhtä kuivana ja helteisenä. Hiekka pölisi pitkin pihatietä, ja juuttui huuliin kiinni. Minua kuivasi suusta, mutta hieman toisesta syystä. Katsahdin kelloa, ja huomasin, että se on jo yli kaksitoista. Eilen taisi todellakin mennä melkoisen myöhään! Normaalisti herään ennen viittä jo aivan virkkuna.

Nousin ylös ja pikaisen, jääkylmän suihkun jälkeen siirryin vapisevin jaloin kohti talleja. Siellä kävi todellinen vilske, kun päiväheiniä jaettiin ja aamun liikutettavia vietiin jo ulos tarhoille. En nähnyt Jackiä missään, joten lähdin kävelemään pihatien varjoisaa puolta kohti laitumia. Jostain kuului traktorin ääntä, joku outo lintu lauloi lähistöllä.

Istahdin kuivalle nurmikolle katselemaan tammoja ja varsoja. Huomasin, että pyöröaitauksessa koulutettiin ilmeisesti nuorta oria. Sillä oli iso laukki päässä ja sukat kolmessa jalassa. Lähempää totesin, että kouluttaja olikin Jack. Huikkasin Jackille, ja menin katsomaan hevostakin tarkemmin. Sillä oli suuret, kiltit silmät. Oikea silmä oli kokonaan jään sininen.

Jack kertoi, että ori oli tulevaisuuden lupaus. Se oli rodultaan Missourin Foxtrotter, ja sillä oli upea suku ja emä oli jättänyt useita hyviä jälkeläisiä. Isä oli hyväluonteinen ja pärjännyt hienosti kilpailuissa. Oria ei oltu vielä totutettu satulaan, mutta se aiottiin tehdä lähipäivinä. "Leonard" oli rauhallinen nuoreksi oriksi, ja se keskittyi täysillä työntekoon, eikä ollut huomaavinaankaan ohikäveleviä tammoja. Mietin, kuuluikohan poika Jackin myytäviin hevosiin, mutten uskaltanut kysyä. Onneksi Jack otti itse asian puheeksi ja kertoi, että ori on melkoisen arvokas. Eihän se täysin ollut sitä, mitä haimme pomon kanssa tulevilta hevosiltamme, mutta josko joku junnu olisi kiinnostunut askellajiratsastuksesta tai länkkäristä? Päätin mainita Leonardin seuraavassa sähköpostissani Koto-Suomeen.

Kävimme tutustumassa myös muutamaan tammaan sekä varsaan jälleen, mutten törmännyt mihinkään, mikä iskisi täysin. Olin ollut täällä jo kaksi päivää, mutten ollut löytänyt kuin pari kiinnostavaa tapausta ja kummatkin vielä oreja, jotka eivät junnuratsastajille oikein yleensä sovellu.

Illalla pääsin sähköpostilleni, jossa odottikin jo mailia pomolta. Hän oli äkäisen oloinen, kun olin pyytänyt lisäaikaa. Ehkä hän aavisti, että vitkuttelen tahallani. Hän antoi minulle yhteensä neljä yötä aikaa olla täällä, jonka aikana minun tulisi löytää ainakin viisi sopivaa hevosta, joiden tuonnista Suomeen sitten keskustelisimme. Vastasin mailiin, ja päätin lähteä lammelle uimaan iltapesun merkeissä.

Aurinko oli jo laskenut kauas mailleen, kun hipsin aamutossut jalassa ja pyyhe kainalossa pihan poikki. Sirkat sirittivät korviahuumaavasti, ja kuutamo paistoi täydeltä terältä. Täällä kuutamo näytti olevan jotenkin lähempänä.

Lammesta noustuani suuntasin suoraan petiin. Päivä oli ollut uuvuttava, onneksi tänään en ratkennut kotiviiniin, joten huomisesta oli tulossa kiireinen päivä.

Kuulumisiin! -Marnie.

 

Kuva (C) Miller Ranch